Olemme vuosien mittaan tehneet useita safareja Pohjois-Tansanian kuuluisiin luontokohteisiin sekä Sansibarin saarelle. Tällä hetkellä meillä ei ole suunniteltua safaria tai valmiita ohjelmia Tansaniaan. Annamme kuitenkin mielellän vinkkejä jos suunnittelet matkaa sinne.
Tansania on monelle suomalaiselle tuttu pitkäaikaisena kehitysyhteistyökumppanina. Maa kuuluu edelleen maailman köyhimpiin, mutta poliittinen kehitys on ollut rauhallisempaa ja vakaampaa kuin naapureilla. Maan kirjavuudesta kertoo sen 120 "heimoa", joista pohjoisilla savanneilla asuvat maasait lienevät kuuluisimmat.
Tansanian maankamaraa halkoo leveä repeämää, Rift-laakson laaja hautavajoama. Tämän yhteyteen on syntynyt savanniylänköjä sekä korkeita tulivuoria. Nämä geologiset voimat ovat aikaansaaneet poikkeuksellisen monipuolisen luonnon: reheviä savanneja, sademetsiä, tunturinummia ja jopa ikuinen jäätikkö Kilimanjaron huipulla.
Tansanian pohjoiset savannit ovat maailman viimeisimpiä alueita, joilla suuret eläinlaumat yhä vapaasti vaeltavat sateiden ja ravinnon perään ikivanhoja reittejään. Täällä sijaitsevat kuuluisat kansallispuistot kuten Serengeti, Ngorongoro ja Tarangire. Kahden ensimmäisen nimet tuovat usealle automaattisesti "safarin" mieleen kun taas kolmas, Tarangire, on monelle Tansaniassa käyneelle helmi.
SERENGETI
Serengetin kansallispuisto Pohjois-Tansaniassa on laaja, melkein 15.000 km² kokoinen suojelualue. Alue lienee tunnetuin kaikista Afrikan kansallispuistoista lukuisten kirjojen, luontofilmien ja tutukimusten ansioista. Ja tietenkin myös siksi ettei Serengetin kaltaista villieläinrikkautta esiinny missään muualla maailmassa. Nisäkäslajisto on ainutlaatuisen monipuolinen.
Erityispiirteitä ovat suurten ruohonsyöjien, erityisesti gnuantilooppien kausittaiset massavaellukset. Gnuiden määrä yltää jopa miljoonaan. Petokanta on vastaavasti mantereen vahvimpia. Vierailijalle leijona ja hyeena ovat yleensä jokapäiväinen näkymä, pienellä onnella gepardikin. Leopardi on jokivarsimetsissä suhteellisen yleinen. Maisemaa hallitsevat avarat lyhytruohotasangot ja kumpuilevat savannit. Jokilaaksojen yhteydessä on myös ns. puusavanneja.
Serengetissä vallitsee kuivakausi meidän kesän ja alkusyksyn aikana. Tällöin kun vettä on niukemmin eläimet keskittyvät määrätyille alueille, jossa niitä on helpompi seurata. Kuiva-aikana suuret gnulaumat liikkuvat alueen länsi- ja pohjoispuolella, osittain myös valtakunnan rajan toisella puolella Kenian Maasai Marassa.
Meidän talviaikana Serengeti muuttuu taas vihreäksi, muuttolinnut palaavat ja erityisesti näihin aikoihin vasovat gnut saattavat keskittyä kymmentuhatpäisiksi laumoiksi itäisille avoimille aroille Ngongoron suojelualueen tuntumaan. Monet pedot seuraavat perässä. Serengetin kaikki vuodenajat ovat antoisat eikä eläinten liikkeitä voida koskaan etukäteen ennakoida.
NGORONGORO
Ngorongoron tulivuorikraatteria on kutsuttu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Ei siksi että se on maailman suurin täydellisenä säilynyt kaldera, halkaisijaltaan 16-19 km, vaan että sen sisällä elävät miltei kaikki suuret nisäkkäät, jotka yleensä toivotaan nähdä Afrikan safarilla. Suuri poikkeus on kirahvi, vaikka se onkin yleinen viereisessä Serengetissä. Ngorongoro on myös niitä harvoja paikkoja missä melkein voi taata sarvikuonon. Suurpetotiheys kraatterissa on maailman suurimpia.
Maisemat ja luontotyypit Ngorongoron kraatteria ympäröivällä laajalla suojelualueella ovat erittäin monipuoliset. Lännessä Serengetin avarat savannit yhtyvät Ngorongoroon. Täällä sijaitsee myös Afrikan kuuluisin muinaisihmisten fossiilien löytöpaikka, Leakeyn perheen entinen tutkimusasema Olduvain rotkossa. Idempänä nousee ryhmä tulivuoria joiden rinteillä kasvaa viidakkomainen rinnesademetsä. Tunnetuimmat näistä ovat Ngorongoro itse ja Empakaai jonka kraatterin pohjalla on syvä järvi. Tästä pohjoiseen sijaitsee edelleenkin toimiva Lengain tulivuori. Tämä geologisesti kiinnostava ja muuttuva maaperä liittyy Rift-laakson hautavajoaman muodostumiseen. Ajaessamme Tarangirestä Ngorongoroon ylitämme tämän Itä-Afrikan halki kulkevan, pohjois-eteläsuuntaisen laakson Manyaran järven kohdalla.
Serengeti-Ngorongoro kuului muinoin maasai-heimon ydinalueisiin. Ensin karjarutto ja tse-tse kärpäset, myöhemmin luonnonsuojelumääräykset ja lisääntyvä turismi ovat kuitenkin rajoittaneet paimentolaisten toimintaa alueella. Ngorongoron suojeluehdoissa huomioidaan kuitenkin myös alkuperäisväestön tarpeita ja toisin kuin Serengetissä maasait yhä paimentavat karjaansa villien eläinten rinnalla.
TARANGIRE
Tarangiren kansallispuisto on pääosin sateenvarjoakaasioiden hallitsemaa puusavannia, mutta luonto vaihtelee avoimista ruohotasangoista metsäsavanneihin. Jättiläismäiset, jopa tuhatvuotiset apinanaleipäpuut ja termiittikeot ovat maiseman tunnusomainen osa.
Ilmasto täällä on sekä kuivempi että lämpimämpi kuin safarin läntisimmillä alueilla. Vaikutuksen huomaa sekä luontotyypeissä että eläimistössä. Alueen läpi virtaavassa joessa on pysyvää vettä. Tällä on ratkaiseva merkitys eläimille, varsinkin suurille ruohonsyöjille, jotka kuiva-aikana kerääntyvät Tarangire-joen tuntumaan. Suurten nisäkkäitten kannanvaihtelu sade- ja kuiva-ajan välillä on hyvinkin merkittävä.
Tarangiren rauhallisessa ja kauniissa maisemassa on tietenkin myös oma pysyvä eläinkantansa. Useat suuret pedot eivät luovu reviireistään vaikka saaliseläimet vähenevätkin. Ennen kaikkea puisto kuitenkin on tunnettu ympärivuotisesta runsaasta norsukannastaan.
Acacia Safarit
Benedict ja Tytti von Wright
puh: 09-29 53 848, s-posti: safari@acacia.pp.fi
Gesterbyntie 425, 02400 Kirkkonummi